Yrittäjyyden tukeminen ja työelämälähtöisyys opetuksessa

Omat lähtökohdat

Osaamistavoite: Tiedät ja hyödynnät yrittäjyyttä tukevia, työelämälähtöisiä oppimisympäristöjä sekä opetus- ja ohjausmenetelmiä

Yrittäjyys ja työelämätaidot ovat minulle tuttua työuraltani, kun toimin työvoimaohjaajana 4 vuotta. Kuitenkin yrittäjyyskasvatus ja työelämälähtöisyyden tukeminen opetuksessa ovat uusi näkökulma asiaan. Yrittäjyyskasvatuksesta tulee ensimmäisenä mieleen yrityksen perustamiseen liittyvän tiedon jakaminen, yritystoiminnan harjoittelu koeolosuhteissa avulla, yritys- ja yrittäjävierailut, oman kummiyrityksen toiminnan tarkastelu tai oman kuvitteellisen yrityksen perustaminen ja sen toimintaan liittyvät tehtävät.
Työelämälähtöisyyttä koulutuksessa on mielestäni opintojen ja työn yhdistäminen, erilaiset työssäoppimisjaksot, työelämätaitojen opettelu esimerkiksi simulaatiossa, oman urasuunnitelman laatiminen, työnhaun harjoittelu, vapaaehtoistoimintaan osallistuminen ja kesätyöt.

Omien ajatusten laajentamiseksi etsin myös virallisempia selvityksiä aiheesta internetin kautta ja löysin muutaman hyvän lähteen, joiden pohjalta kirjoittelen:

• Tarja Frisk (toim.) (2010) Oppimisympäristöjä avartamassa. Oivalluksia, ideoita ja esimerkkejä oppimisympäristöiksi ammatillisessa koulutuksessa. Opetushallituksen julkaisu, linkki
• Yrittäjyyskasvatuksesta 
• Nurminen Ritva & Laitinen-Väänänen Sirpa (2012): työelämälähtöisyydestä ammatillisessa koulutuksessa
• Järvi, Taina (2013) Yrittäjyyden oppiminen ammatillisella toisella asteella - väitöskirja 
• Sisäinen ja ulkoinen yrittäjyys

1. Käsitteet

A) Oppimisympäristö on oppimista edistävä paikka, tila, yhteisö tai toimintatapa. Oppimisympäristössä tärkeitä ovat tavoitteellisuus ja ohjaus.


B) Työelämälähtöisyys koulutuksessa
Koulutuksen ja työelämän tiivistä yhteistyötä, sitä että työelämällä on aktiivinen rooli koulutuksessa. Koulutus vastaa ja myöskin ennakoi työelämän tarpeita, antaa opiskelijalle pätevyyden toimia työelämässä ja parantaa työllistymismahdollisuuksia. 

C) Yrittäjyys koulutuksessa
 Lyhyen määrityksen mukaan yrittäjyys voidaan jakaa ulkoiseen yrittäjyyteen, joka on yrityksen omistamista ja riskin kantoa ja sisäiseen yrittäjyyteen, joka tarkoittaa yritteliästä toimintaa toisen palveluksessa, yrittelijämäisyyttä. Yrittäjyys ammatillisessa koulutuksessa tarkoittaa tietojen, taitojen, ominaisuuksien ja toiminnan oppimista, joilla opiskelija saa valmiudet toimia yrittäjänä.

D) Yrittäjäkasvatus
Yrittäjyyskasvatuksen avulla pyritään siis vaikuttamaan ihmisten yrittäjyyttä koskeviin asenteisiin ja valmiuksiin siten, että yhä useampi ryhtyisi yrittäjäksi ja toimisi yrittäjämäisesti. Lähtökohtana on ajatus siitä, että yrittäjäksi voi oppia ja kasvaa. Yleensä tällainen yrittäjyyden vahvistaminen perustellaan ja oikeutetaan yrittäjyyden positiivisilla vaikutuksilla yhteiskuntaan ja erityisesti talouteen. (Kuratko, 2005) Yrittäjyyskasvatus ei sinänsä ole erillinen oppiaine tai sisältö, vaan se koskee mitä tahansa koulun oppiainetta, toimintoa tai projektia siten, että se on ennemminkin metodi tai tapa toimia (Ristimäki, 2004). Erityisesti kyse on siitä, millainen oppimisyhteisö- ja ympäristö kouluun ja luokkaan luodaan (Kirby, 2004). Yrittäjyyskasvatus on vahvasti sidoksissa yrittäjyyteen. (http://www.yvi.fi/sanakirja/312-yrittajyyskasvatus-entrepreneurship-education-enterprise-education)

2. Yrittäjyyttä tukevia, työelämälähtöisiä oppimisympäristöjä 

Näiden lähteiden perusteella yrittäjyyttä ja työelämälähtöisyyttä tukevia oppimisympäristöjä ovat sellaiset, joilla on tiivis yhteistyö todellisen työelämän kanssa. Tämä vaatii opettajalta monipuolista vuorovaikutusta alueen työelämän ja yrittäjien kanssa, jotta hänellä olisi toimivat verkostot työelämään. Tämän tueksi eräässä selvityksissä ehdotettiin säännöllistä työssäoppimista yrityksessä myös opettajalle, jotta hän pysyisi paremmin ammattien ja työelämän kehityksen mukana ja pystyisi näin tukemaan opiskelijoiden työelämätaitoja tai yrittäjähenkisyyttä. Ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyyden edellytyksenä onkin, että työelämäyhteistyö olisi monipuolista ja pitkäkestoista.



 Työelämälähtöisiä ja yrittäjyyttä tukevia oppimisympäristöjä ovat esimerkiksi:
oppilaitoksen ulkopuolella: todelliset oman alan työpaikat, joihin voidaan tehdä yritysvierailuja, työharjoittelua, osa-aikaisia työsuhteita, kummiyritystoimintaa, mentorointia, haastatteluja ja yrityksestä tulleita tehtäviä, kansainvälinen työharjoittelu sekä erilaisia kirjallisia tehtäviä. Lisäksi erilaiset messut, erityisesti rekrytointimessut, yrityksen järjestämät tapahtumat tai mahdollisesti oppilaitoksen ja yrityksien yhdessä järjestämät tapahtumat, vapaaehtoistoimintaan osallistuminen ovat työelämälähtöisiä oppimisympäristöjä. Tutustuminen erilaisiin yrittäjyyden ja työllistymisen tukipalveluihin: te-toimisto, yrittäjyysneuvonta, sekä opiskelijaryhmän omien verkostojen aktiivinen hyödyntäminen esimerkiksi vanhempien työpaikkoihin tutustuminen tai kutsu oppilaitokseen kertomaan omasta työstään.

Oppilaitoksessa: Asiakaspalvelun harjoittelu "oikeilla asiakkailla" esim. kauneudenhoitoalalla, tiedonhaun harjoittelua monipuolisesti tietokoneilla (sisäinen yrittäjyys), erilaiset työelämätaitoja kehittävät simulaatiot kuten työpaikkahaastattelutilanne, yritystoiminnan harjoittelu esimerkiksi oman tapahtuman järjestäminen tai välituntikioskin perustaminen ja hoitaminen, vierailevat luennoitsijat työelämästä, oman yrityksen perustaminen ja siihen liittyvät tehtävät, oman uran suunnittelu, kesätyön ja harjoittelupaikkojen hakeminen itsenäisesti, aiemmin hankitun työelämäosaamisen hyödyntäminen, kokemuksien jakaminen.

Koska alussa jo mainitsin, että oppimisympäristössä keskeistä on tavoitteellisuus ja ohjaus, niin työelämälähtöisessä oppimisympäristössä tavoitteena on työelämän ja yrittäjyyden tuntemuksen lisääminen, sisäisen yrittäjyyden aktivointi ja jokaisen opiskelijan oman reitin työelämään rakentaminen. Ohjauksen tulee olla toiminnallista, mikä tarkoittaa sitä, että oppijat pääsevät itse pohtimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan ideoitaan. Työelämässä heiltä odotetaan itsenäistä työotetta, minkä vuoksi opettajajohtoinen ohjaus ei ole toimiva.

3. Opetus- ja ohjausmenetelmiä

Työelämälähtöisen ja yrittäjyyttä tukevan opetuksen ja ohjauksen tulisi olla sellaista, joka tukee työelämässä tai yrittäjänä tarvittavaa osaamista. Opetusmenetelmiä pohdin seuraavaksi Taina Järven väitöskirjassa esittelemien yrittäjyydessä tarvittavien taitojen kautta.

A. reflektointikyky ja mahdollisuuksien havaitseminen
Yrittäjä pohtii tekemäänsä/kokemaansa ja pyrkii löytämään uusia ratkaisuja, joista syntyisi yritystoimintaa. Yrittäjyys tarkoittaa kekseliäisyyttä tehdä asiat toisin, intoa ja uskallusta kokeilla. Opetuksessa reflektointia voi opetella toistuvan itsearvioinnin tai vertaisarvioinnin avulla. Oppimista tapahtuu, kun esimerkiksi tehty koe käsitellään yhdessä ja opiskelija saa itse pohtia missä onnistui ja mitä pitäisi vielä kerrata. Toisten näkemysten kuuleminen voi herättää uusia oivalluksia. Opetuksessa voi antaa mahdollisimman väljät tehtävänannot, jolloin erilaisia ratkaisuille, kokeiluille ja myös erehtymisen mahdollisuudelle on tilaa. Virheistä oppii. Yrittäjyydessä keskeinen ominaisuus on myös se, ettei lannistu vastoinkäymisistä. Reflektiota tukevia ohjausmenetelmiä ovat esimerkiksi ryhmätyöt, projektit, keskustelut, blogi-kirjoittelu, tiedonhakuharjoitukset. Mahdollisuuksien havaitsemista kehittäviä opetusmenetelmiä voisivat olla esim. case study-menetelmä, ilmiöoppimisen hyödyntäminen, oppilaitoksen ulkopuoliset vierailut ja kontaktit, luovat menetelmät kuten draamapedagogiikka.

B. Tiedon johtamisen verkostojen hyödyntäminen
Tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjä käyttää erilaisia lähteitä erilaisissa tilanteissa, yhdistelee tietoa ja luo jotain uutta. Yrittäjä luo tiedoista erilaisia verkostoja, joita tarvitsee yritystoiminnassaan. Tällaisia verkostoitumistaitoja voi harjoitella erilaisilla ryhmätöillä ja -tilanteilla, mutta parhaiten verkostoitumista oppii toimimalla aidoissa ympäristöissä eli työpaikoilla. Opettaja voi tukea verkostoitumista ohjaamalla opiskelijat toimimaan erilaisten ihmisten kanssa vaihtelemalla ryhmäkokoonpanoja, istumajärjestystä ja vastuunjakoa opetuksen ohjauksesta sekä luomalla mahdollisuuksia havainnoida oikeaa ympärillä olevaa toimintaympäristöä.

Kun opiskelija saa itse toimia myös opettajana toisille, on toimittava eri tavoin kuin opiskelijan roolissa. Koko oppimisprosessi on tietojen yhdistelyä ja jonkin uuden tiedon luomista, jolloin ohjauksessa on tärkeää huomioida ja selvittää opiskelijoiden ennakkotiedot ja käsitykset esimerkiksi alkukyselyn avulla, muistaa ryhmäyttämisharjoitukset (pelit, leikit) ja luovuus koko ohjauksen ajan, jolloin opiskelijan on toimittava uusissa yllättävissäkin tilanteissa. Keskusteluun ja mielipiteiden kertomiseen pitää antaa riittävästi aikaa ja tukea.

C. Päätöksentekokyky
Yrittäjän työ on jatkuvaa päätöksentekoa ja siten vastuunottamista ja epävarmuuden sietämistä. Yrittäjän on löydettävä toimivia ratkaisuja, jotka hyödyttävät asiakasta ja joiden varaan oma liiketoiminta rakentuu. Yrittäjän on uskottava sinnikkäästi omiin ideoihinsa ja vietävä niitä määrätietoisesti eteenpäin. Opetusmenetelmät, jotka kehittävät päätöksentekokykyä ovat yleensä toiminnallisia. Erilaiset itsenäiset tai pienryhmätyöt opettavat neuvottelutaitoja, kun tehtävänanto on riittävän avoin. Tällöin tekijät joutuvat itse tekemään valintoja ja perustelemaan ne. Päätöksentekoa voi harjoitella äänestämällä tai paneelikeskusteluissa, sellaisissa tilanteissa joissa pitää muodostaa oma näkemys ja perustella sitä. Oman kuvitteellisen yrityksen perustaminen on hyvin käytännönläheinen tapa oppia tekemään omia ratkaisuja ja oppia myös omista virheistä.

4. Omia kokemuksia harjoittelun aikana

Omassa opetusharjoittelussa Valmassa pyrin ohjauksellani tukemaan työelämälähtöisyyttä ja sisäistä yrittäjyyttä erityisesti suunnittelemalla opetuksen mahdollisimman keskustelevaksi, suomenkielen käyttöä tukevaksi ja näin ulkomaalaisten opiskelijoiden osallisuuden kehittämiseksi. Opintokokonaisuus Arjentaidot ja hyvinvoinnin vahvistaminen sisälsi suomalaisen työelämän taitojen harjoittelua. Opiskelijat saivat tehtäväksi selvittää pienryhmissä erilaisia työnhakuun, työllistymiseen ja työttömyyteen liittyviä tapauksia. Ryhmät saivat itsenäisesti tutustua Te-toimiston esitteisiin ja käyttää internettiä apuna. Jokaisella ryhmällä oli omat tapaukset, jotka he saivat esittää muille ja niistä keskusteltiin.
Työelämätietoutta harjoiteltiin myös kisailun muodossa, kun joukkueet pelasivat tietokoneilla työelämäpeliä https://tyoelamapeli.fi/, joka sisältää erilaisia kysymyksiä työelämän pelisääntöihin liittyen.
Omaa mielipiteen ilmaisua ja sitä kautta päätöksentekoa harjoittelimme esimerkiksi äänestyksen avulla kuntavaalien aikaan. Opiskelijoiden piti antaa oma äänensä yhdelle ihmisryhmälle (lapset, nuoret, työikäiset, seniorit, opiskelijat, yrittäjät, työttömät). Tämän jälkeen keskusteltiin äänestyksen tuloksesta ja erityisesti yrittäjyydestä, sen hyvistä ja huonoista puolista, edellytyksistä jne.

Ohjauksessani pyrin herättelemään myös opiskelijoiden luovuutta, johon ryhmä ei selkeästi ollut tottunut. Joskus tehtävänä oli piirtämistä, välillä levyraadin omaisesti musiikin arviointia, usein lämmiteltiin jonkin leikin avulla ja välillä taukojumpattiinkin. Reflektointi oli myös keskeinen osa ohjausta, sillä opiskelijat saivat ennakkokyselyn, jossa kyseltiin omia toiveita ja osaamista ja ne käsiteltiin yhdessä opetuksen alussa. Pyysin usein opetustuokioiden jälkeen palautetta ja lopussa palautekyselyn kirjallisesti. Teimme viimeisellä kerralla positiivisen palautteen kierroksen niin, että istuimme kasvotusten ja jokainen kirjoitti lapulle oman nimensä (myös minä), johon toiset opiskelijat kirjoittivat vuorotellen palautteensa. Tämä oli heille selvästi täysin uusi juttu ja he kokivat sen mielekkäänä.