 |
| Kuva:
Lindfors, E. (toim.) 2011: Kohti turvallisempaa oppilaitosta! Oppilaitosten turvallisuuden ja turvallisuuskasvatuksen tutkimus-
ja kehittämishaasteita. Opetus- ja kulttuuriministeriö: Turvallisuuden
edistäminen oppilaitoksissa. Seurantaryhmän loppuraportti 2013
|
1. Fyysinen Turvallisuus
Fyysinen turvallisuus tarkoittaa sitä, että koulurakennus ja opetustilat ovat turvallisia. Jos lähden liikkeelle tarkastelemaan fyysistä turvallisuutta ulkoapäin, niin näin talvella tulee mieleen esimerkiksi koulun pihojen riittävä hiekoitus ja kulkureittien auraaminen. Fyysinen turvallisuus tulee taata myös mahdollisissa koulukuljetuksissa. Opetustilojen fyysisestä turvallisuudesta tulee myös ensimmäisenä mieleen usein puhutut homeongelmat. Fyysiseen turvallisuuteen kuuluu terveellinen sisäilma. Opettajan tehtävä on raportoida eteenpäin, jos huomaa tai saa tietoa esimerkiksi siitä, että opiskelijat liukastelevat pihalla tai jos luokkahuoneiden säännöllisestä tuuletuksesta huolimatta sisäilma tuntuu tunkkaiselta. Jos opiskelijoilla tai itsellä ilmenee jatkuvaa tukkoisuutta, päänsärkyä tai muita sisäilmaongelmista johtuvia oireita, pitää opettajan puuttua niihin. Jos opetustiloissa huomaa muita terveyttä vaarantavia tekijöitä, kuten rikkinäisiä istuimia, vetoisuutta tai kuumuutta, ongelmia valaistuksessa tms., on opettajan tehtävä viedä viestiä eteenpäin koulutuksen järjestäjälle.
Fyysiseen turvallisuuteen liittyy myös väkivallan uhka. Opettajan on oltava tietoinen opetustilojen turvallisuussuunnitelmasta väkivaltatilanteissa. Opettaja voi myös istumajärjestelyin ja mahdollisesti erilaisten avustajien avulla pyrkiä välttämään väkivaltatilanteita. Jokaisen opiskelijan koskemattomuus on turvattava.
Omalla alallani eli yhteiskunnallisissa aineissa ei pääsääntöisesti käytetä mitään vaaraa aiheuttavia työvälineitä, jotka voisivat esimerkiksi väärin käytettynä uhata fyysistä turvallisuutta. Yhteiskunnallisiin aineisiin ei myöskään yleensä kuulu työssäoppimisjaksoa, mutta jos ajattelen omaa alaani kuuluvaa Valma-koulutusta niin, siellä fyysinen turvallisuus pitää sisällään myös työssäoppimispaikan turvallisuuden varmistamisen. Opettajan tulee huolehtia, että opiskelijan työssäoppimisympäristö on tiloiltaan ja välineiltään turvallinen. Tämän vuoksi opettajan on hyvä tutustua itse jokaiseen työssäoppimispaikkaan paikan päällä.
2. Psyykkinen turvallisuus
Psyykkinen turvallisuus on työrauhaa ja opiskelun iloa. Opettajana voin pyrkiä luomaan avoimen ja luotettavan ilmanpiirin opiskelijaryhmään hyvän ryhmäyttämisen avulla. Kun ryhmäyttämiseen panostaa erityisesti alussa, niin että jokainen tuntee olonsa turvalliseksi ryhmässä, on mahdollisuus luoda vastavuoroinen keskusteleva ryhmähenki. Sellainen ryhmä, jossa jokainen uskaltaa sanoa mielipiteensä, kokee tulevansa kuulluksi ja hyväksytyksi omana itsenään on psyykkisesti turvallinen. Opettajana tämä tarkoittaa jokaisen kannustamista, omien vahvuuksien löytämiseen hoksauttamista ja sopivassa suhteessa myös opintoponnisteluiden vaatimista.
Käytännössä, jos ajattelen esimerkiksi Valma-ryhmää, jossa voi olla hyvin erilaisin taustoin olevia opiskelijoita (koulupudokkaita, maahanmuuttajia, peruskoulun juuri päättäneitä) on psyykkinen turvallisuus eli se, että jokainen saa olla oma itsensä eikä ketään syrjitä eikä kiusata, erittäin tärkeää. Opettajan on puututtava kiusaamiseen heti ja joka kerta. Opettajan rooli ei jää pelkästään luokkahuoneeseen, vaan kuulolla on oltava muulloin.
Psyykkisen turvallisuuden työkaluna voisi jatkuvan ryhmäyttämisen lisäksi olla yhteisten pelisääntöjen laatiminen ja niistä kiinni pitäminen. Jokainen sitoutuu yhdessä luotuihin sääntöihin. Psyykkisen turvallisuuden näkökulmasta myös opettajan avoimuus ja helposti lähestyttävyys on keskeistä, jotta jokainen uskaltaisi kertoa huolistaan, jos sellaisia ilmenee. Uskon myös huumorin voimaan, että välillä opiskelijoita voi piristää jollakin mukavalla jutulla esim. tarjoamalla aamukahvit luokassa. Erilaiset jaksamisongelmat kuormittavat nykyään monia opiskelijoita, minkä vuoksi opettajan on tärkeä tietää opiskelijahuollon palvelut, joista opiskelija voi saada apua.
3. Sosiaalinen turvallisuus
Sosiaalinen turvallisuus on opiskelijaryhmään syntynyttä me-henkeä. "Me ollaan tällainen porukka, tässä porukassa tykkään olla, tämä porukka opettelee nyt yhdessä paistamaan munkkeja." Sosiaaliseen turvallisuuteen liittyy sosiaaliset suhteet eli että jokaisella olisi kavereita, tuntisi kuuluvansa johonkin porukkaan ja välit omaan perheeseen olisi hyvät. Sosiaaliseen turvallisuuteen liittyy myös kiusaamattomuus. Jos psyykkinen turvallisuus on enemmän yksilön näkökulmasta, on sosiaalinen turvallisuus enemmän linkittyneenä toisiin/ryhmään.
Opettaja vaikuttaa sosiaaliseen turvallisuuteen ryhmäyttämisen keinoin. Käyttämällä erilaisia opetusmenetelmiä, joissa ryhmässä toimiminen kehittyy. Opettaja voi myös ohjata opiskelijoita toimimaan erilaisissa ryhmissä. Sosiaalista turvallisuutta kehittävä menetelmä on myös opettajana toimiminen, että opiskelijat itse toimivat toistensa opettajina.
Alaikäisten kanssa toimiessa opettajan on hyvä miettiä toimivat yhteydenpitokeinot myös opiskelijan vanhempien kanssa. Sosiaaliseen turvallisuuteen kuuluu myös osallisuuden lisääminen. Opettajan tulee pyytää palautetta opetuksesta säännöllisesti ja pyrkiä myös korjaamaan toimintaansa saadun palautteen pohjalta. Esimerkiksi avoimet palautteen käsittelytuokiot voisi lisätä opiskelijan osallisuuden tunnetta. Kun opettaja kertoisi koko porukalle esim. nimettömänä saadun palautteen ja yhdessä voisi miettiä siihen sitten ratkaisukeinoja. Kun opiskelija pääsee itse vaikuttamaan opetuksen sisältöön edes joltain osin, hän sitoutuu paremmin.
