Aiemmin jo käsittelin opiskelijan velvollisuuksia ja työrauhaa laki-näkökulmasta ja nyt perehdyn vielä hyvän hallinnon periaatteisiin opettajan työssä.
1. Hyvän hallinnon periaatteet opettajan työssä
Opettaja käyttää aina julkista valtaa, joten hallintolaki velvoittaa aina virka- ja työsuhteessa olevia opettajia. Lakipäivän opetustuokiossa teemaryhmä Havaiji oli kiteyttänyt opettajan työn hyvän hallinnon perusteet näin:
- toimii tasapuolisesti ja lisäisin tähän vielä että puolueettomasti
- antaa apua ja tiedottaa toiminnastaan
- neuvoo toimialuelleen kuuluvissa asioissa ja ohjaa tarvittaessa opiskelijan oikean tahon puoleen
- käyttää asiallista ja ymmärrettävää kieltä
- tekee yhteistyötä muiden tahojen kanssa
Tasapuolisesta kohtelusta tulee ensimmäisenä mieleen opiskelijan arviointi. Arviointiperusteet tulee olla jokaisen opiskelijan tiedossa ja opettajan arviointiin ei saa vaikuttaa sosiaaliset suhteet, opiskelijan tausta tai asema, persoonallisuus tai mikään muu kuin opiskelijan suoritus. Tasapuolisuutta on myös se, että opiskelijoita kohdellaan yksilöinä. Tämä näkyy hyvin uudessa opetussuunnitelmassa, jossa osaamisen osoittamisen tapoja on monia ja opiskelijoiden erilaisuutta pyritään huomioimaan. Tasapuolisuus ei siis tarkoita tasapäistämistä.
Hallintolaki määrää, että opettajan on tehtävässään kerrottava opiskelijalle mahdollisista palveluista, joita hänen käytössään on ja neuvottava opiskelijaa opintoihin liittyen. Käytännössä tämä voisi toteutua sellaisissa tilanteissa kun opettaja havainnoi opiskelijalla esimerkiksi oppimisen esteitä. Opettaja voi keskustella opiskelijan opiskelijahuollon palveluista kuten oposta, kuraattorista, terveydenhoitajasta, koulupsykologista.
Opettaja on velvollinen antamaan neuvontaa, eikä voi siis käntää selkäänsä opiskelijalle ja sanoa: katso netistä tai lueppa opinto-opas. Tietysti omaehtoiseen tiedonhakuun on kannustettava, mutta viime kädessä opettajalla on tämä hallintolain edellyttämä velvollisuus neuvoa opiskelijaa opintoihin liittyvissä asioissa.
Asiallisen ja ymmärrettävän kielen käytön vaatimus ei ainakaan itselläni yliopisto-opinnoissa toteutunut. Ensimmäisenä vuonna massaluennoilla olin usein pihalla sivistyssanatulvan kanssa. Mitä korkeampi arvoisempi luennoitsija sitä enemmän abstrakteja käsitteitä ja sivistyssanoja, huh! Siinä kyllä jäi asian ydin monesti ymmärtämättä kun hämääntyi niistä sanoista. Opettajan tehtävä on kuitenkin lisätä ymmärrystä ja mahdollistaa oppiminen ja ilman selkeää kielen käyttöä se ei ole aina mahdollista. Tässä mietin sitten murretta. Voiko se olla ymmärrettävää kielenkäyttöä? Välillä eri murretta puhuvaa on kiinnostava kuunnella ja sanoma jää ehkä paremmin mieleen, mutta joskus murre on myös niin hankala, että estää oppimista. Erityisen tuen tarpeessa olevan opiskelijan ohjaamisessa oli myös puhetta selkokielestä. Opettajan velvollisuus on esittää asiansa ymmärrettävästi ja mahdollisesti vielä tarkennettava sanomaansa selkokielellä, jotta jokainen varmasti ymmärtää, mitä häneltä odotetaan.
Viimeisenä kohtana hyvän hallinnon periaatteissa on viranomaisyhteistyö. Eli opettajan on tehtävä yhteistyötä toisen viranomaisen sitä pyytäessä. Yhteistyötä tulee tehdä opiskelijan asioissa yhdessä opiskelijan kanssa. Yhteistyössä on kuitenkin oltava tarkkana, ettei riko salassapitovelvollisuutta, josta seuraavassa päivityksessä sitten lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti