Itävallan ammatillisen koulutuksen toimintaympäristö

Osaamistavoite:

11.1 Kuvaat ammatillisen koulutuksen/korkeakoulun toimintaympäristön

Itävallan Maakunnat (Bundesländer)

Ensin työpaikka
Itävallassa ammatillinen koulutusta kutsutaan dual system:ksi. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijalla täytyy ensin olla työpaikka, jossa harjoitella haluaamansa ammattiin. Kun peruskoulu päättyy, opiskelija etsii itselleen lehrling-paikan eli oppisopimuspaikan. Paikkoja on tällä hetkellä hyvin tarjolla, sillä yhä useammat vanhemmat haluavat lastensa kouluttautuvan enemmän. Ammattikoulun opettajat ovat kertoneet, että opiskelijoita tulee joka vuosi vähemmän ja silloin myös ammatillisten koulujen määrärahoja vähennetään. Jotkut yritykset palkkaavat nuoria/uusia työntekijöitä ainoastaan lehrling-sopimuksen kautta. Opiskelija saa työstään palkkaa, joka voi olla ensimmäisenä vuonna n. 800e/kk ja viimeisenä vuonna n. 1000e/kk. Ammattiliitot ovat varmistaneet opiskelijan oikeudet, joten oppisopimuksen purkaminen on todella vaikeaa työnantajan puolelta. Oppisopimus tehdään koko koulutuksen ajaksi ja se jatkuu vielä 4kk koulutuksen loputtua. Usein opiskelija jatkaa työntekijänä valmistuttuaan.

Koulupaikka omasta maakunnasta
Ammatillista koulutusta ohjaava Landes Schulrat (maakunnan opetustoimi) jakaa koko maakunnan opiskelijat oppilaitoksiin opittavan ammatin mukaan. Koulut itse eivät voi valita oppilaitaan eikä opiskelija voi valita kouluaan. Joitain harvinaisempia aloja voi joutua opiskelemaan toisessa maakunnassa (Bundesland) mutta pääsääntöisesti siis omassa maakunnassa. Kouluilla on sisäoppilaitokset täydellä ylläpidolla niitä opiskelijoita varten, jotka tulevat kauempaa. Ammatillisen koulutuksen sisältöä ohjaa Opetusministeriöstä opetustoimen kautta tuleva opetussuunnitelma, joka on sama koko Itävallassa. Opetussuunnitelma antaa kuitenkin opettajalla itsenäisen vapauden suunnitella opetustaan haluamallaan tavalla. Opettajan työ on hyvin autonomista ja valvontaa ei ole. Koulujen opettajat valitsee opetustoimi niin sanotun Warteliste:n (odotuslista) avulla. Odotuslistalla ovat kaikki opettajaksi haluavat pisteytettynä työ- ja koulutuskokemuksen mukaan. Pisteitä saa myös siitä onko naimisissa tai lapsien määrästä. Opetustoimi haastattelee kandidaatit ja lähettää koululle. Tämän jälkeen opettajan on aloitettava ammatillisen opettajan koulutus samalla kun aloittaa opettajan työn. Ammatillisella opettajalla tulee aina olla oman alan vankka työkokemus.

Ammatillisen koulutuksen rakenne
Ammatillinen koulutus kestää 3 vuotta. Viimeisenä vuonna opintojen lopussa on suuri loppukoe, jossa on kirjallinen, suullinen osa sekä käytännön työnäyte. Loppukokeen arvioi koulun ulkopuoliset arvioijat, eikä koulun omat opettajat. Kouluopetusta on jokaisena vuonna 10 viikkoa ja loput ajasta opiskelijat ovat oppimassa yrityksessä. Yritys pysyy yleensä samana koko opintojen ajan. Opiskelijat tekevät 40h työviikkoa ja heillä on 5 viikon kesäloma. Myöskin koulujaksot mukailevat työpäivien pituuksia ja tunnit ovat usein pitempiä kuin Suomessa. Koulussa opiskellaan ammattiaineita ja myöskin englantia ja muita yleisiä aineita kuten uskontoa. Opettajat kertoivat, että 10 viikon opetusjakso on hyvin intensiivinen, kun koko vuoden opit yritetään puristaa tähän jaksoon. Opettajan kannalta siis samat opiskelijat ovat opetuksessa 10 viikkoa ja sitten tulee uudet ryhmät. Opiskelijoita on koko vuoden paitsi kesäloma on opettajille 13 viikkoa+ muut loma-ajat.

Kouluvierailuilla näin, että opetus on hyvin käytännön läheistä: suurtalouskeittiössä leivän paistamista ja kakkujen tekoa, laboratoriossa erilaisten voiteiden valmistusta ja kemiallisten yhdistelmien tekoa tai kaupallisella puolella näytteillepanoa, tuotteiden esittelyä ja mainosten tekoa. Kouluvierailujen perusteella havaitsin, että opetus on hyvin erikoistunutta opiskelijoiden työpaikkojen alojen mukaan. Esimerkkejä opetuslinjoista kaupallisella alalla: korualan myyjä, saniteettivarusteiden kauppa, paperikaupan myyjät, luontaistuotteiden, apteekkituoteiden- ja kosmetiikka-alan kauppa, terveysalan apuvälineiden kauppa yms. Opiskelijat oppivat yksityiskohtaista tietoa hyvin tarkkaan rajatusta alasta.

Elintarvikeketjulla on myös omat linjansa ammattiopiston sisällä kuten Spar-Akademie, joka kouluttaa Spar-kauppojen työntekijät tai Hofer-linja, joka vastaa Suomessa lähinnä Lidl-myymälöitä. Kahta kilpailijaa ei voisi kuulemma olla samassa koulussa, vaikkakin nämä elintarvikeketjut eivät saa sponsoroida kouluja, vaan koulut ovat julkisesti rahoitettuja. Yksityisiä ammattiopistoja ei Itävallassa ole.

Kuva: wikimedia Commons: Lentos bei Nacht

Yritysyhteistyö??
Kysyin opettajilta minkälaista yritysyhteistyötä näiden oppisopimusyritysten kanssa tehdään ja vastaus oli: ei minkäänlaista. Tai joskus harvoin voi olla jotain vierailukäyntejä, kun yritys haluaa esitellä toimintaansa, mutta käytännössä opettajat eivät käy yrityksissä katsomassa opiskelijoitaan. Kun kysyin miksi ei, vastaus oli, että ei tarvitse. Opiskelijat saavat kaiken tarvitsemansa opin koulussa joka tapauksessa. Eräs opettaja hiukan kritisoi tätä käytäntöä, sillä näin yrityksiltä ei saada tietoa, mitä he haluaisivat että koulussa opetetaan, minkälaisia taitoja työpaikka tarvittaisiin, opetus ei ehkä pysy muutoksissa mukana. Jos opiskelija on aloittanut sellaisessa yrityksessä joka ei tue ammatin oppimista, ei tietoa koululle tule muuta kuin opiskelijan itse kertomana.

Opiskelijoita juttuessani kuulin, että työpaikka on iso motivaattori saattaa opinnot loppuun. Opinnoissa pääsee heti työn makuun ja saa myös palkkaa. Yleensä työnantaja on kiinnostunut myös koulu-osion suorituksista, joten keskeytyksiä on vähän. Opiskelijat ihmettelivät suomalaista systeemiä, että ei ole työpaikkaa ollenkaan ja harjoittelu on palkatonta ja lyhyemmät päivät.

Ammattiopistot Ylä-Itävallassa

Ammattikoulut ovat autonomisia yksiköitä ja esimerkiksi täällä Linzissä on 10 ammattiopistoa, koko Ylä-Itävallassa 26. Linzissä asuu 200 000 ihmistä. Ammattiopistot on numeroitu 1-10 ja jokainen koulu on erikoistunut omalle alalleen kuitenkin niin että jokaisella koululla on oma johtonsa ja toimintatapansa. Johto kostuu yleensä rehtorista ja hänen sijaisestaan sekä sihteeristä. Opettajien kertoman mukaan koulut eivät tee juurikaan yhteistyötä keskenään, koska alat ovat niin erit. Ammattikouluja ohjaava taso Landes Schulrat on myöskin Linzissä. Opetusministeriö sijaitsee Wienissä. Opettajakorkeakoulu (Pädagogische Fachhochschule Oberösterreich), jossa olen Erasmusvaihdossa sijaitsee myös Linzissä. Täällä koulutetaan peruskoulun ja ammattikoulun opettajia ja muutamia muita aineita. Erityisopettajia ei enää kouluteta, sillä erityisopetus on integroitu kaikkiin opettajakoulutuksiin, mutta erityisopetuksen voi edelleen valita pääaineeksi peruskouluopetuksessa. Erityisopiskelijoita varten on erillinen ammatillinen koulutus mahdollinen, jolloin opintoja muokataan opiskelijan tarpeiden mukaisesti. Ammatillisen koulutuksen kesto on kuitenkin aina kaikille sama (3v) nopeammin ei ole mahdollista valmistua. Aikuisopiskelijoitakin on, mutta se on edelleen aika harvinaista.

Kansainvälinen yhteistyö
Ammattiopistot tekevät kansainvälistä yhteistyötä erityisesti niin että opiskelijat lähtevät Eurooppaan työharjoitteluun ja oppimaan vähän kieltä. Myös opettajavaihto on tunnettu. Minut on otettu tervetulleena vastaan jokaisessa koulussa ja koulun johto on kierrättänyt minua koululla ja olen päässyt osallistumaan opetukseen ja keskustelemaan niin opettajien kuin oppilaidenkin kanssa. Englantia kouluissa opiskellaan, mutta opettajina on yleensä jokin ammattiaineen opettaja, joka on kiinnostunut kielistä.

Kuva: Wikimedia Commons: Linz Hauptplatz

Vahvuudet
- Ammatillisesta opistosta valmistuvilla on aina työpaikka valmiina, vähemmän nuorisotyöttömyyttä
- Opiskelijat saavat hyvän työkokemuksen (3v)
-Työelämän pelisäännöt opitaan käytännössä
-Keskeyttäneitä on vähemmän
-Tuntikäyttäytyminen aktiivista, vähemmän häiriöitä tunneilla--> opiskelijat vastuussa oppimisestaan myös työnantajalle
-Opettajat ovat ammattitaitoisia, sillä vahva näyttö työelämästä vaaditaan ja sen jälkeen Wartelisten kautta valitaan tehtävään ja sen jälkeen myös opettajakoulutukseen.

Mikä Suomessa toisin
- Opetus yleisemmällä tasolla (ei ole korumyyjä ja saniteettimyyjä-linjoja erikseen)
-Opiskelijahuolto (Itävallassa opiskelija voi saada opintovaikeuksiin Nachhilfeä eli tukiopetusta, mutta muut palvelut puuttuvat)
-Opiskelijaruokailu ilmaista (täällä jokaisen pitää itse järjestää ja kouluissa usein vain kahvila)
-Opintojen yksilöllisyys ja joustavuus: näyttökokeet, osaamisperusteisuus (Itävallassa ei ole käytössä, kaikki opiskelevat samat asiat)
-digitaalisuus (kouluissa muutama tietokoneluokka, opettajilla ei aina omaa konetta, tehdään paljon julisteita ja kirjoitetaan paljon käsin kansioon)
- Koulutuksen uudistusmyönteisyys..?

Itävallan ja suomalaisen koulutusjärjestelmän eroja

Tänään pääsin osallistumaan teknisten aineiden ammattikouluopettajien englannin tunnille ja ammattikoulun englannin opettajien tunnille sekä vaihto-opiskelijoille tarkoitetulle Classroom management and innovative teaching methods-kurssille. Opetus oli hyvin keskustelevaa ja opiskelijoita aktivoivaa, pidin kovasti opetusmenetelmistä, pienistä hauskoista pulmista joita piti ryhmässä tai parin kanssa ratkoa ja pääsinpä ihan näyttelemäänkin kun eri tilanteita piti parin kanssa esittää ilman ymmärrettävää kieltä. Vaikka classroom managementin opiskelijat olivat peruskoulunopettajaopiskelijoita, opettaja ohjasi meitä aiheesta ryhmän heterogeenisuuden huomioiminen. Eli oikeastaan käsittelimme erityisen tuen tarpeessa olevien ohjausta. Vinkkeinä keskustelimme mm. Ajankäytön hyödyntämistä (saa tarvittaessa lisäaikaa tehtävän tekemiseen), erilaiset tehtävät erilaisille opiskelijoille, tässä tärkeää on huomata ero difficulty <-> complexity. Eli tehtävien vaikeusasteen vaihtelu ei ole niin tärkeää kuin tehtävien moninaisuuden vaihtelu. Yhtenä keinona myös tuotiin esiin se, että oppilaat opettavat toisiaan, eli pienillä lapsillakin tätä menetelmää voi käyttää. Ja monia muita jänniä juttuja opin tänään. Ja erityisesti jäin ihmettelemään sitä, että Itävallassa naisten eläkeikä on 60v ja miesten 65v. Kukaan ei osannut selittää miksi..

Itävallassa kaikille yhteinen koulu kestää ensimmäiset 4 vuotta, jonka jälkeen oppilaan pitää valita ammatilliselle puolelle tai korkeakoulutukseen tähtäävä linja. Ammatillinen koulutus eroaa merkittävästi suomalaisesta järjestelmästä, sillä ammattikoulutukseen pääsyn edellytyksenä on aina työpaikka, jossa koulutus tapahtuu pääosin. Kolmen vuoden koulutuksessa opetusta oppilaitoksessa on 10 viikkoa vuodessa. Linzin kv-osaston johtaja kritisoi tätä järjestelmää, sillä kouluopetuksella on niin vähän painoarvoa ja kyseessä on kuitenkin nuoret 15-18-vuotiaat. Kuulemma työnantajat kuitenkin vastustavat kovasti järjestelmän muuttamista, sillä lehrling:it ovat heille tärkeää (edullista)työvoimaa ja resursseja opetuksesta kiristetään entisestään.

Hassu yksityiskohta, joka selvisi kun kv-koordinaattorin kanssa selviteltiin kouluvierailuja minulle. Linzin ammatilliset oppilaitokset on numeroitu BS 1, BS2... joka tulee siis sanoista Berufschule. Kysyin tästä niin numerointi johtuu siitä että Linzissä on 10 ammattioppilaitosta ja esim pienemmässä kaupungissa niitä voi olla vaan kaksi jolloin niitä kutsutaan BS1 ja BS2!!!

Tässä nopsaan tän päivän aatoksia.

Vaihto-opiskelu Itävallassa alkaa

Vappuaaton lumisateesta oli mukavaa vaihtelua saapua Linzin lämpimiin piknik-keleihin vappupäivänä. Tänään sitten kävelin Erasmus-vaihdon järjestävään Pädagogische Hochschule Oberösterreich (nettisivut). Tämä on Itävallan toiseksi suurin opetusalan yliopisto, jossa on yli 3000 opiskelijaa. Opetus koostuu 3 päälinjasta, jotka ovat:
1. Primary Teacher Education eli 6-10 vuotiaiden opetus
2. Secondary Teacher Education (10-18/19-vuotiaat)
3. Vocational Teacher Education eli ammatilliset opettajat (15-18/19-vuotiaat).
Lisäksi on lisäkoulutusta kasvatuksen alalla. Minun vaihdon teemana on tuo kohta 3.

Opiskelijoilla on mahdollista suorittaa näissä linjoissa kandidaatin tutkinto 4 vuodessa ja lisäksi maisterin tutkinto 1-2 vuodessa. Aiemmin täällä on voinut suorittaa myös erityisopettajan tutkinnon, mutta se on nyt poistunut, sillä erityisopetus on integroitu kaikkeen opetukseen. Primary ja Secondary opettajilla on kuitenkin mahdollisuus edelleen valita erityisopetus pääaineeksi.

Eka Päivä

Kuva: Tiina Takalammi

Kuvan mainos oli näyttävästi esillä kv-yksikössä, kun etsin kv-koordinaattorin huoneeseen. Olin viestitellyt hänen kanssaan sähköpostilla ja hän oli lähettänyt minulle alustavan ohjelman kuukauden vaihdon ajaksi. Kv-koordinaattoria ei näkynyt sovittuna aikana, joten kyselin huoneeseen menneeltä naiselta apua. Hän osoittautui laitoksen johtajaksi ja ohjasi minut ystävällisesti huoneeseensa ja tarjosi kahvia. Juttelimme hänen kanssaan heti sujuvasti saksaksi itävaltalaisesta aikakäsityksestä ja tapakulttuurista, kuinka hän oli sinuttelu-ihminen, mutta Itävallassa kyllä on vielä tapana kunnioittaa hierarkiaa ja monesti teitittely on varmempi tapa lähestyä. Itseasiassa yllätyin johtajan rennosta ja avoimesta juttelusta ja kuinka hän heti kärkeen kysyi saisiko sinutella minua. Kv-koordinaattorikin saapui paikalle ja juttelimme pitkään johtajan huoneessa mm. päivän politiikasta, äärioikeiston noususta, naisten asemasta, sosiaalisista ongelmista ja globaaleista kysymyksistä. Myöhemmin saammassani koulun esitteessä sanottiin, että:
"We put a strong emphasis on a friendly, open-minded and welcoming atmosphere"
Tämän juttutuokion perusteella voin kyllä täysin allekirjoittaa tämän. Oli todella mukava jutella kahvin lomassa kaikessa rauhassa.

Ammatillinen koulutus Itävallassa

Ammatillisen koulutuksen rakenteesta johtaja kertoi, että reipas 90% koulutuksesta koostuu työpaikalla oppimisesta kolmen vuoden aikana ja johtajan sanojen mukaan todelliselle koulutukselle jää vain 10%, mikä on yleensä yksi 10 viikon intensiivinen jakso vuodessa. Tämä ei ole johtajan mukaan välttämättä toimiva malli, sillä opiskelijat ovat nuoria 15-vuotiaita ja usein sosiaalisesti haasteellisista taustoista tulevia. Yleensä työpaikka pysyy koko koulutuksen ajan samana ja työpaikka on aina edellytys ammattiopistoon pääsylle, ilman työpaikkaa ei voi opiskella. Oppiminen työpaikoilla voi tarkoittaa myös stereotypioiden vahvistumista ja yksipuolisen näkökulman saamista esim. yhteiskunnallisiin asioihin. Johtajan mukaan ammatillisessa koulutuksessa pitäisi olla enemmän koulussa tapahtuvaa oppimista. Tämä oli mielestäni mielenkiintoinen näkökulma, sillä meidän Suomen ammatillisen koulutuksen reformihan näyttäisi vievän ammatillista koulutusta juuri tähän työpaikalla oppimisen korostamiseen.

Loppupäivän kävimme kv-koordinaattorin kanssa läpi tulevaa ohjelmaa, mitä he olivat minulle suunnitelleet ja sain itse myös kertoa, mikä kiinnostaa ja kiersimme myös katsomassa koulua. Erikoisuutena jäi mieleen koulun oma radiostudio, jossa tehdään lähetystä paikallisradioon. Pääsen seuraamaan yhtenä päivänä myös tätä Radio Show:ta, jännää!

Ps. Koulun mainoksessa mainitaan yhteistyö-osiossa erikseen Oulun Amok, jonka kanssa koulu on kehittänyt Educational Video Challenge EDIT:in. Pitääpä perehtyä tähän lisää, kun kirjoittelen yhteistyöstä ja verkosto-osaamistavoitteista lisää!